IRC-Galleria

Timpska

Timpska

On ihminen ihmiselle.

HiekkaMaanantai 21.08.2006 12:57


Yössä yksin huudan,
ääneni imeytyy hiekkaan,
vajoan syvemmälle,
luut allani,
vajoavat syvemmälle,
levitän käteni,
odotan pelastajaani.
Yön äänet, lämmin hiekka,
hiekan murut, olen yksi teistä.
Saavun kotiin,
Yön äänet,
varashälytin parkkipaikalla.

Aitouden hintaLauantai 19.08.2006 12:25


Rakasta minua,
korjaa minut, käykö raha?
Maksoin kaiken,
uskoin sinuun.
Vähin äänin ,
häivyn yöhön.
Itken tuhlatakseni,
sen mitä jäi.

SadeLauantai 19.08.2006 12:21

Pisaroita, värikkäitä.
Näen kirkkaasti, niiden läpi.
Heijastukset sielusta asti.
Musta kyynel, syöpyy ihoon,
totuus vasten kasvojani,
raikkaasti valuen,
kanavat aukaisten.

PalapeliPerjantai 18.08.2006 00:02

Sieltä täältä,
onnen sirpaleet,
poimin kaikki,
en jätä mitään.
Vain reikiä sydämiin.
Sirpaleet eivät riitä,
sydämeni aukko,
on liian suuri.

ValoonTorstai 17.08.2006 19:55

Kauas katsoen,
hahmojen etääntyessä.
Sanojeni kaiku,
häviää sumuun.
Auringon valo,
ylhäältä hohtaa,
sinne menen.

KesäSunnuntai 13.08.2006 16:49

Tämä kesä on lunastanut paikkansa muistoissani. On tapahtunut niin paljon.
Olen hieman viisaampi, tai ainakin kokeneempi.

SiirtymäKeskiviikko 09.08.2006 02:24


Aika siirtyä eteenpäin.
minne ja miksi,
ei ole tärkeää.
Pysyn liikkeellä,
eivät mieleni haamut,
tavoita minua.
Saan lisää aikaa,
ehdin miettiä keinot,
ja ehkä, selviydyn.

NaiselleniTorstai 03.08.2006 18:49


Näen sinut kaikkialla.
Olet koko ajan mielessäni.
Kaipuu saa pääni sekaisin,
en ole varma kuka sinä olet?
Mieleni luoma illuusio,
kaunis fantasia.
Näen sinut kaikissa naisissa.
Ne kaikki ovat kauniita.

AikaTorstai 03.08.2006 17:37

Aika on leikin, leiki.
Aika on rakkauden, rakasta.
Aikaa vielä on,
sitä vielä on.
Sinä juuri siinä.
Älä ole onneton,
olethan täällä,
ja voit elää,
tuntea sen,
elämän kosketuksen.

Taas unetonta, yksinäistäKeskiviikko 02.08.2006 05:22

Mikähän se taas valvottaa.
Oli kuitenkin ihan kiva päivä. Harrastuksia ja ystävien seuraa.
Paitsi tietysti kuolleen ystävän tuoreella haudalla vierailu oli aika raskasta. Hänen vanhempansa olivat läsnä, kuten suru ja epätoivo.
Ja jotenkin tällaisina päivinä tuntee siltikin elävänsä, kun sen surun tuntee, ja tuntee taas jotakin. Muttei se saa kuolleita heräämään. Heitä on hieman liian monta, minun kohdalleni sattunut. koulutoveria,ystävää ja tuttavaa. Elävinä tietysti aluksi, ja yhtäkkiä pois lähtien.Nimiä en mainitse, mutta iät puhuttelevat. 13,15,17,18,19,42,46,32. Ja olen jo 34 vuotias.
Se vaan on niin. Elämä täällä on niin haurasta,illuusiota. Nyt täällä, hetken kuluttua vain tyhjänä kuorena, kylmentyen.
Tässä istun ja yritän nipistellä itseäni, jotta ymmärtäisin; Koe se nyt, elä se nyt. Se ei jatku ikuisesti. Ja yrittäen hakea positiivisia muistoja heistä kaikista. Niitä on jokaisesta. Niistä joita ei enää ole. Vain muistoja. En halua jäädä niiden keskelle liian pitkäksi aikaa.
Ihmiset, rakastakaa, eläkää, iloitkaa jos siihen on tilaisuus. Kertokaa se rakkaillenne heti, että välitätte heistä. Antakaa aikaa läheisillenne. Aika kyllä ottaa omansa.
Meinaa hieman ahdistaa. Ja ei oikein saa purettua tätä tuskaa ulos. Yksin istuen, kyyneltäkään en saa ulos. Onneksi edes tekstiä tulee ,vaikkakin tökkien.

Aika on leikin, leiki.
Aika on rakkauden, rakasta.
Aikaa vielä on,
sitä vielä on.
Sinä juuri siinä.
Älä ole onneton,
olethan täällä,
ja voit elää,
tuntea sen,
elämän kosketuksen.