IRC-Galleria

Peli: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Nyt tarvitaan jo vähän potkua koneelta (siis vähän).

Testikone: hengaili mukana.

Pottopään kolmas peliversio on samaa laatua kuin edellisetkin. Lasten peli jossa on vähän väkivaltaa, yksinkertainen ohjausmalli ja tutut turvalliset hahmot uusine seikkailuineen ja kuten edellisissäkin osissa myös tässä kausipäivityksessä seurataan elokuvan juonta irrallisilla välivideoilla.

Pelailin myös tätä osaa poikani seurassa eikä hän tuntunut pitkästyvän. Päinvastoin hän oloitti itkupotkuilun vasta siinä vaiheessa kun oli illalla aika pistää kone kiinni ja lähteä nukkumaan. Pelkäsin myös ankeuttajien olevan kova paikka pojalleni mutta höpöhöpö tämän pelin ankeuttajat tuntuivat lähinnä sirkuspelleiltä ja nauroimme yhdessä niiden "kauheudelle".

Pelin suurin uudistus on grafiikat, ensimmäistä kertaa velhoesiteinin maailma on oikeasti kaunis ja joissakin kohdissa on käytetty hienoja valovarjoefektejä. Myös loitsijoiden puhe on muuttunut kimakasta poikakuorosta teinin mörähtelyyn.

Tylypahka on hieno paikka ja lähiympäristötkin menettelevät. Tosin en vieläkään nähnyt kuin yhden itsestään liikkuvan taulun ja muutenkin paikassa ei ollut kirjojen/elokuvien tapaista tunnelmaa kuin aavistus.

Edellisissä osissa huonolla menestyksellä tehty huispaus oli tästä kolmannesta painoksesta jätetty kokonaan pois ja muukin vapaamuitoinen tekeminen oli aika minimissään. Toki koulun käytävillä voi haahulla ja etsiä salahuoneita mutta eipä niistä mitään haastetta synny ja koko roskasta tulee sellainen olo ettei tätä jaksa läpijuoksua pitempään.

Velhokortit myös tuntuivat merkityksettömämmiltä mitä kahdessa edellisessä osassa ja ne kaikki oli helpommin saavutettavissa. Siis liian helposti.

Kaikki oli tasaisentappavaa laatua ja paria bugia lukuunottamatta äänet, puheet ja musiikit ja taustat rullasivat mukavasti ohitse jättämättä mitään erityistä mielikuvaa. Jotenkin koko kolmas tylypahkailu tuntui vähän väsähtäneeltä ja toivon neljänneltä osalta enemmän, sitä en tiedä koska pelin pelaan vai pelaanko koskaan.

Hyvää:
Sopii lapsille.
Tasaisen laadukas.
Hienoni peli silmäkarkin osalta tähän mennessä.

Huonoa:
Ankeuttajat.
Minne huispaus on kadonnut?
Ei erityisen kiinnostava.
Lyhyt.
Ylihelppo.

Yleisarvosana: 7 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Harry Potter and the Chamber of Secrets.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Tämä vaatii jopa kakkospleikan.

Testikone: Puksutteli höyryvoimalla.

Harryn toinen tylypahkan opiskeluvuosi alkaa vauhdikkaalla automatkalla ilmojen halki. Vanha anglia vie heidät suoraan tällipajun hellään huomaan. Kyseisen puun juurelta maailman kuuluisin esiteini on pelaajan ohjastettavissa ja suuri seikkailu voi alkaa.

Heti alusta lähtien huomaa että toiseen peliin on panostettu hiukan enemmän kuin ensimmäiseen. Ensimmäisen osan ankeat grafiikat ovat vaihtuneet hiukan tarkempaan, tosin tämän ikäinen konsolikäännös on sitä mitä on. Paremmat uudistukset löytyvät ohjauksen puolelta, kankeat kontrollit on hiottu jo huomattavasti käyttäjäystävällisemmiksi. Kaikkein parhaimmat uudistukset löytyvät tallennus-systeemin jouhevuudesta, vaikka kyseessä onkin vihaamani tallennuspistejärjestelmä on pakko todeta että tällaisena se toimii mainiosti.

Tylypahkan vapaamuotoisempi tutkiminen ja velhokortteja keräämällä saavutettva lisäenergia ja avaimet salahuoneeseen jonka takaa löytyy kultakortit luovat jonkin sortin kevyen koukun niiden kaikkien hankkimiseen.

Päivitetyssä Harryssa tylypahkakin muistuttaa jo esikuvaansa vaikka yksinkertaisuus ei tuo oikeutta monimutkaisella rakennuskaavalla tehdystä velhokoulusta. Liikkuvien portaiden huoneessa jäin kaipaamaan eläviä maalauksia ja tylypahkan läheisyydessä sijaitseva metsä ei tosiaankaan ole metsä, vaan jonkin sortin kalliolouhos jonka varrella kasvaa muutama puu ja keskellä sitä odottaa iso lukki poikineen... Juoni on taas lainaittu löyhästi samaisesta elokuvasta. Tosin juoni on vain tämän seikkailutasoloikinnan viitekyhys.

Pelailin pelin taas kolmivuotiaan poikani avustuksella ja edistystä oli tapahtunut myös hänen mielestä. Enää ei tullut tylsistymistä yhtä nopeaa ja hän ei kertaakaan kysynyt "isi laitatko uuden pelin". Joten harryn toinen tuleminen on ensimmäistä osaa onnistuneempi myös pikkuväen kannalta.

Ja sitten itse peliin. Harryn ohjastaminen on pikkunäppärää tasoloikintaa ja loitsujen laukaisemista hiirellä. Tasoloikka ei ole suurimmalta osalta mitään sormiakropatiaa kuten putkimiespeleissä. Etenemiseen ei tullut mitään ihmeempiä esteitä ja pelin pelaili jouheasti läpi. Tosin haastetta löytyi salahuoneiden etsinnästä ja velhokorttien keräilystä, tosin jälkimmäistä helpottivat tylypahkan käytäviltä löytyvät kersat jotka kauppasivat kortteja tiettyä karkkiannosta vastaan. Karkkeja taas puolestaan löytyy kaikkialta tylypahkasta ja velhokaksintaisteluissa voitto toi ihan mukavan summan tätä karkkirahaa. Velhotaistelut viihdyttivät poikaani, mutta omasta mielestä ne olivat turhanpäiväisiä rämpytyksiä joiden ainoa tarkoitus oli saada seuraavaa korttia silmällä pitäen tarvittava määrä karkkeja. Toinen turhake olivat huispauskisat. Edelleenkään tästä jalosta velhojen lajista ei ole onnistuttu leipomaan sen ansaitsemaa kunnollista minipeliä. Loitsujen opettelemista oli edelliseen osaan verrattuna helpotettu liikaa, mutta loitsuhaasteet olivatkin toinen juttu. Kuka tahansa pienemmistäkin perheenjäsenistä pääsee haasteet läpi, mutta parhaimman ajan saavuttamiseksi täytyy jo tosiaan sormien lentää näppäimistöllä.

Pelistä löytyi muutama pikkumiestä pelottava kohtaus ja tähän peliin oli hiipinyt jo pieni aavistus väkivallasta, tosin se oli lähinnä taikomalla omituisten ölliäisten tuhoamista.

Asteen pari parempi velhoseikkailu hieman hienommassa tylypahkassa. Vieläkin olisi runsaasti paranneltavaa, mutta kyllä me suositellaan tätä poikani kanssa kaikille lapsiperheille jotka nauttivat perheen yhteisistä pelihetkistä. Potterifaneille en uskalla suositusta antaa.

Hyvää:
Sopii pienille lapsille vähäisen väkivallan takia.
Helppo mutta tarvittaessa myös haastava.
Velhokortit entistäkin parempia.
Onnistunut tallennuspistejärjestelmä.
Hyvää pelailtavaa koko perheelle.

Huonoa:
Huispaus edelleenkin.
Outo latailu kesken pelitilanteiden.
Hämähäkin "kotimetsä".

Yleisarvosana: 6 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Harry potter and the philosopher's stone.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Pleikkari ykkönen kai riittäis.

Testikone: Huokaili ja keitteli kahvia.

Harryn ensimmäisestä elokuvaesiintymisestä ja sitä myöten myös tästä lisenssipelistä on vierähtänyt jo lähes kymmenen vuotta ja sen kyllä huomaa pelin ulkoisesta olemuksesta. Sain joulupukilta kolmen ensimmäisen Harrypelin käsittävän paketin joka oli maksanut jotain seitsämän euroa ja tämä oli niistä ensimmäinen. Lapsille suunnattuna pelinä pelailin tätä lähinnä kolmivuotiaan poikani avustuksella, mutta jostakin syystä pikkumies ei ollut Harrysta yhtä innoissaan kuin esimerkiksi pleikkarilla yhdessä pelailemista Shrekpeleistä ja Tony hawkeista. Harryn parissa poikani kylläistyi nopempaa ja jotkin kohtaukset omituisten otusten ja vaikeiden tasohyppelyosuuksien parissa saivat hänet hiukan pelkäämään. Kokonnaisuus ei ainakaan vakuuttanut kolmivuotiasta, miten on sitten aikuisen laita?

Peli ei voi mitään vanhuudelleen ja pleikkarilähtöisyydelleen joten ulkoasu ei ole mikään erityisen vakuuttava. Ihmetystä herätti se että miksi ihmeessä kaikkien muiden paitsi harryn naamataulut oli mallintanut moottorisahalla näköispatsaita veistelevä naapurin setä. Kenttäsuunnitelu heikosta ulkonäöstään huolimatta oli paikoin ihan nerokasta olematta silti liian vaikea purtava perheen pienimmillekkin. Toki kaikkia bonuksia tässä tapauksessa velhokortteja perheen pienimmät eivät voi, eivätkä jaksa etsiä kenttäsokkeloista. Meilläkin niistä jäi poimimatta 5 kappaletta vaikka olenkin aika tarkka koluamaan pelien jokaisen nurkan. Lisäksi pelissä ei pääse uudelleen koluamaan jo käytyä paikkaa joka helpottaisi huomattavasti kaiken löytämisessä. Minne tylypahka on kadonnut? Pelissä toki seikkaillaan kyseisessä paikassa mutta jostakin syystä se muistuttaa enemmänkin superputkimiehen linnaosuuksia tasohyppelyineen ja pikkupulmakohtineen.

Harryn seikkailutasohyppelytaikomispelin juoni kulkee löysästi samaista elokuvaa mukaillen ja touhu muistuttaa lähinnä pikajuoksuputkea jonka aikuinen juoksee läpi muutamassa illassa. Jostakin syystä jäin kaipaamaan vapaamuitoisempaa tekemistä ja jopa pienenpieniä ropeominaisuuksia, mielestäni harryssä olisi ollut aineksia moiseen. Kyllä ne lapset selviävät monimuitkaisemmistakin peleistä, liika yksinkertaisuus tuntuu vain kyllästyttävän heitä. Tasohyppelyiden ja pulmien lomassa pyörähtää käyntiin aina silloin tällöin rumaakin rumempi pelimoottorilla pyöritetty välivideo, kaiken lisäksi näitä välikuvia ei pysty keskeyttämään vaan joka kerta kun tumpeloin Harryn hengiltä nämä videot oli katseltava uudelleen ja taas jälleen kerran kiitos kuuluu tallennuspisteille. Välillä seikkailu keskeytyi huispausotteluihin joissa tylsästi kierreltiin ympäri kenttää luudalla lentäen ja yritettiin pyydystää sieppiä kiinni. Huispauksesta olisi pienellä vaivalla saanut oman kätevän alipelinsä ja miksei tuosta lajista voisi olla potentiaali vaikka kokonaan omaksi pelikseen.

Ohjaus oli yksinkertaista hiiren napilla loitsittiin näppäimistöllä hypittiin ja ja liikuttiin ympäri tylypahkaa ja lähimaastoa. Ohjattavuus oli ihan ok, vaikka harry olikin surullisenkuuluisan rautakankifysiikan karkea uhri. Äänipuoli oli paikoin ihan hyvä tosin jostakin syystä se särisi seikkailun alkupuolella. Ääninäyttelijätkin olivat yhtä ärsyttävän näsäviisasta naispuolista Potterin kaveria lukuunottamatta ihan oktasoa kumminkaan pääsemättä kesäteatterikaartia kovempaan lopputulokseen. Lisäksi jokaisen loitsun yhdeytessä kimakalla nuoren pojan äänellä lausuttu "alohomomera" taikasana alkoi nyppimään jo puolenvälin jälkeen. Jostakin Syystä peli saatoi jumittaa joissakin kohdissa muutamaksi sekunneiksi ja muutaman kerran ajattelin sen kaatuneen, vaan ei, pienen odottelun jälkeen herra pikkuvelho nytkähti taas liikkeelle.

Uudet loitsut opeteltiin luokkahuoneissa piirtämällä hiirellä ilmaan loitsukuvio joiden onnistumisen perusteella jaettiin suurin osa tupapisteistä, itse en saanut omalla toiminnallani tupavoittoa, mutta toisaalta eipä tuo pelin lopussa kovinkaan paljoa riipaissut kun tässä kohtaa juoni meni samaa rataa kuin kirjassa/elokuvassa. Harryn ensimmäinen peliseikkailu tuli pelailtua muutamassa päivässä loppuun ja poikanikin oli helpottunut tylsän urakan loppumisesta. Eikä haikaillut siinä vaiheessa kun poistin sen koneeltani. Sääli sillä tästä olisi saanut pienellä vaivannäöllä hieman paremman.

Ei mikään kaunein ja paras kakku maan päällä, mutta väkivallattoman luonteensa vuoksi suosittelen tätä kaikille pienen lapsen kanssa pelaaville vanhemmille. Harryfanit pysyköön kaukana, en usko teidän saavan muuta kuin itkua ja hampaiden kiristystä tästä tekeleestä.

Tällä hetkellä pelaamme jo Potterin seuraavaa osaa ja sen verran voin sanoa että osa ensimmäisen osan huonoista puolista on korjattu.

Hyvää:
Sopii pienille lapsille väkivallattomuutensa takia.
Ihan hyvä kenttäsuunnittelu.
Helppo (lasten pelille hyvä ominaisuus).
Velhokortit.

Huonoa:
Huispaus.
Ruma ko maalaismummon kumisaapas.
Hyytyily ja nykiminen.
Tallennuspisteet.
Tylsä isän näkökannalta.
Tylsä kolmivuotiaan poikani näkökannalta.

Yleisarvosana: 5 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Harry Pottereita viimeinki tietokoneella!

sain kolme ekaa koneelle, mut en saanu Liekehtivää Pikaria,
Feeniksin Kiltaa ja Puoliveristä Prinssiä :|
Mut pittee kysellä ja yrittää jossai vaiheessa uudestaan

(vaikka serkulla kokeilin pelata Pikaria,
se oli helvetin vaikee jo alussa o_o
ei mitään hajua miten sitä ois pitäny pelata)

Pelaamiseen jää pahasti koukkuun ja en osaa lentää tiettarilla!
Aaak!
Ossoon senki tehä vaan Pleikkarilla, Huispaus pelissä ainoastaa
(ykkösessä jäinki jo jumiin ku pitäis huispata,
mut mie kuolen enne ku saan sen perhanan siepin kiinni -.-
joten päätin siirtyä kakkosta kokeileen toimiiko se)

AHAHAHAHAH MÄ PÄÄSIN SEN KUTOSEN JO LÄPI :----DDDDD ! hyvä peli oli, ihana <3

harry potter 6 ps2- peli on mun ;

---

))

nyt voisin purkaa vitutustani ja pelata harry potteria, mmm.