Pimeys sulkee minut syleilyynsä...
olen yksin...
tahdon luoksesi...
Missä olet?
Miksen löydä sinua?
Mikset ole luonani kun kaipaan tukeasi?
Missä olet, rakkaani?
Ehkä et rakasta minua...
ehkä...
Avaan silmäni...
katson valkoista kattoa...
kuulen
kuinka kaikki juoksevat...
ja ryntäävät katsomaan minua...
Ovat iloisia...
että heräsin...
Etsin kasvoja
sinun kasvojasi
mutta...
En näe niitä!
En löydä sinun kasvojasi.
Kysyn,
missä olet.
Kaikki vaikenevat.
Kukaan ei puhu.
Lopulta joku sanoo
"Rakas, häntä ei enää ole.
Hän teki samoin,
kuten sinä...
mutta hän ei ollut yhtä onnekas."
Katson sidottuja ranteitani
ja ymmärrän!
Olet kuollut!
Rakkaani!
Miksi teit niin?
Ei, ei...
Tämä ei ole totta!
Tämä on unta!
Ei... tämä on täyttä totta...
Rakkaani...
Ei, sinun ei olisi pitänyt tehdä niin...
Rakastan sinua...
ja aion seurata sinua...
Ikuiseen pimeyteen.