IRC-Galleria

Saan elämää kauniimman puvun.

Pukuompelijaksi opiskeleva ystäväni, Mariella, kysyi haluanko hänen tekevän minulle puvun koulun juhlapukukurssilla. Minulle se maksaisi kankaat jne, mutta työ olisi ilmainen.

Koska kaappini jo ennestään pursuaa leninkejä ja muita juhla-asuja, olin rahapulasta huolimatta innoissani ideasta. Kyllähän kaapissa nyt sopu sijaa antaa, ja enköhän mä joskus sinne Linnan Juhliin pääse, niin ehkä sille puvulle vielä käyttöä löytyy. Voi sen tietty seinälle myös ripustaa. Mulla ei ole koskaan ollut ainakaan sitä ongelmaa, etteikö mulla olisi vaatteita juhliin, koska en ole vielä pitänyt edes kaikkia edellisiä hankintojani missään. Olen aina ostanut kauniin vaatteen, kun sellainen on tullut vastaan, vaikken ole tiennyt sille mitään erityistä käyttöä.

Tiesin ystäväni olevan oikein lahjakas ompelija, joten mikä sen hienompaa kuin saada itse suunnittelemani ja varta vasten mittojeni mukaan tehty puku. Äitini ja hänen sisaruksensa ovat aina ommelleet paljon ja sitä kautta olen saanut itse tehtyjä vaatteita, mutta en ole koskaan oikein virallisesti teettänyt itselleni ompelijalla mitään ja siksi minua kiinnosti kovasti, miten sellainen prosessi etenee.

Ensin suunnittelin millaisen puvun haluan, ja sitten mietimme yhdessä Mariellan kanssa, kuinka se pystytään käytännössä toteuttamaan. Halusin puvun, jota en heti kaupasta löydä ja jossa eniten hyötyisin henkilökohtaisten mittojeni huomioonottamisesta, sekä parhaiden puolieni korostamisesta. Päädyin mahdollisimman vartalonmyötäiseen asuun, joka korostaa muotoja, kuten rintoja, lantiota ja vyötäröä. Look on sellainen keijukaismaisen naisellinen.

Kyseessä on yhtenäinen pitkä hame korsettimaisella yläosalla, eli hiukan goottityylinen, mutta ei liikaa. Puvussa on pitkät hihat, jotka levenevät ranteita kohden, ja alaosa menee polviin asti vartaloa myöden, jonka jälkeen levenee kellomaisesti. Takana on nyöritys, jolla on lähinnä koristeen virka. Decolte on avonainen, hiukan rintoja paljastava ja niitä myötäilevä.

Värinä minulla oli heti mielessä punainen, jossa mustia yksityiskohtia. Sitten mietin, josko pitäisi valita pääväriksi musta ja korostaa sitä vasten punaisia yksityiskohtia, mutta päädyin lopulta punaiseen, koska se ei ole ihan niin raskaan oloinen. Mustalla on nyörien alla oleva takakappale, sekä jotain kirjailuja. Materiaaliksi mietin jotain nukitettua kangasta, riittävän ohutta, jotta hame laskeutuu kauniisti.

Eilen käytiin ostamassa kankaat. Löysin heti ensimmäisestä liikkeestä ja ensimmäisestä katsomastani kankaasta haluamani. Se oli ja pysyi, vaikka kävin vielä muitakin vaihtoehtoja katsastamassa. Elämä on helppoa, kun aina asiassa kuin asiassa löytää heti parhaimman vaihtoehdon. Pitää vaan tietää, mitä haluaa.

Ennen kankaiden ostoa ja varsinaisen puvun valmistusta, Mariella teki sovituskappaleen halvemmasta kankaasta. Siihen tehtiin sitten tarvittavat korjaukset ja hiottiin näin täydellisen istuvaksi. Kaikki kävi paljon nopeammin kuin ajattelinkaan, koska siitä ei ole kuin n. kaksi viikkoa, kun tämä kaikki alkoi. Enää ei mene kauaa, kun saan jo koittaa koristeluja vailla olevaa pukua.

Olen tässä tullut siihen tulokseen, että tuollainen asujen suunnittelu on todella nautinnollista puuhaa ja tuottaa suurta tyydytystä minulle. Tuntuu, että olen keksinyt jo 100 muuta juttua, jotka haluaisin toteuttaa joskus tämän lisäksi. Olisi hiukan ihanaa, jos voisin työkseni suunnitella itselleni asuja ja siitä vielä maksettaisiin :)

No pitää toivoa, että pääsen rikkaisiin naimisiin, saan suuren perinnön, voitan lotossa tai tulen hyvin toimeen omalla työlläni, jotta voin kustantaa pohjattoman vaatekaivoni. Mutta tosiaan - jos joku tarvitsee avecia Linnan Juhliin ja katsoo minut sopivaksi, niin lähden ilman muuta ja pukukin olisi pian valmiina. Toinen vaihtoehto on tietysti saada kutsu sinne omilla avuilla, mutta nähtäväksi jää, kumpi ensin toteutuu, tai mikäs sen hienompaa, jos vaikka molemmat yhtä aikaa.

"Millainen on se taivas,
Jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
Osan jopa omasta suustani"