IRC-Galleria

Kesä 2007, juhannuksen kynnyksellä. Silloin olin tehnyt HTML-sivuja jo neljä vuotta. Se oli sitä aikaa jolloin sait isot rispektit jos sinulla oli animoidut flash-sivut. Adobe Flash oli tuolloin oikeastaan ainoa vaihtoehto saada tehtyä jotain flash-hommia. Maksullisuus oli ainoa este. Siispä Google avuksi. Käyttämäni hakusana oli muistaakseni "flash teko-ohjelma" tai joku senkaltainen. Hakutuloksien joukossa oli pelikulma.net ja ohjelma Flash Animator 4 release 5, kuvaus oli "Ilmainen ohjelma flash-animaatioiden tekoon".

"Noniin, tässähän se on mitä etsittiinkin, mutta katotaas mitäs kaikkea muuta täällä on..."

Siitä aloin sitten selailla eri ohjelmistokategorioita. Sitten sieltä silmiin osui Game Maker, jonka kuvauksena oli lyhyesti "Pelin teko-ohjelma". Versio oli 4.

Jotenkin muistaakseni olin samanaikaisesti "nääh" mutta samalla kuitenkin "ai että omia pelejä vois tällä tehdä, no voishan tätäkin kokeilla". Lopulta sitten senkin latasin ja asensin 3D Flash Animatorin lisäksi.

Ensin kokeilin 3D Flash Animatoria, olihan se se ensisijainen ohjelma. Iltapäivän käytin tutustuen ohjelmaan ja sen toimintoihin. Sitten illalla päätin kokeilla Game Makeria.

Käyttöliittymästä muistan ensimmäisenä vasemman laidan kansiot. "Sprites, sehän on se limsa!" Taisin avata Pac-Man esimerkkipelin, ja sitten aloin selvittämään mistä mitäkin tehdään.

Taisin jo silloin päättää tehdä jonkinlaisen oman pelin koemielessä ja aloitinkin sen tekemällä oman projektitiedoston sille. Luonnollisesti tein Pac-Manista kloonin, tosin omilla (ja herravarjele miten kammottavilla) grafiikoilla (mm. piirsin oman spriten jokaiselle ilmansuunnalle, kun olisi voinut tehdä vain yhden ja sitten sen kääntää...). Siinä meni juhannusviikko "omaa" peliä tehdessä. Se tekeminen oli kuitenkin äärettömän kivaa ja silloin tiesin että tämä on sitä, mitä haluan tehdä myös työkseni.

Kuten joskus kauan sitten yhdellä foorumilla kirjoitin: "Silloin opin millaista pelien tekeminen on. Se on hauskaa, se täynnä innostusta, toiveikkutta, hermojen menettämistä, syvää epätoivoa ja onnistumisen riemua."

Ysiluokan keväällä kun opon luona piti käydä jutustelemassa jatkosuunnitelmista, totesi opo minulle näin: "Jos sä haluat pelialalle niin datanomilinjan jälkeen sun ei kannata tänne (Jyväskylään) jäädä, koska täällä ei pelialaa opeteta ja tuskin tullaan koskaan opettamaankaan."

Itse muistelen kaiholla ja lämmöllä suomen indie-peliskenen aikaa ennen Angry Birdsiä ja pelialan esiintuloa. Siihen aikaan kaikki uudet harrastelijat ja pelien teosta kiinnostuneet tiesivät, että hommat on äärimmäisen vaikeita ja oppimiseen menee useita vuosia ja huipulle ei pääse muut kuin isot ja nimekkäät peliyhtiöt. Pelejä tehtiin vain koska se oli hauskaa.

Nykyään taas meno on etenkin n. 15-vuotiaiden ikäluokassa, että peliala on niin coolia ja luullaan että kun Unityn kanssa räpelletään pari viikkoa niin homma on siinä ja miljoonia on tiedossa.