IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Itsehän luen lehtiä joskusTorstai 28.04.2011 22:30

Ruumiillinen kurittaminen on haitaksi lapsen kehitykselle

"Lapsen luonnollinen keino selviytyä vaikeiden tunteiden kanssa on sijoittaa ne itsensä ulkopuolelle, ja vanhemman tärkeä tehtävä on ottaa lapsen tunteet vastaan ja sietää niitä menemättä tolaltaan. Tästä esimerkistä lapsi oppii, että tunteita voi käsitellä mielen sisäisesti ja sanoittamalla ilman, että tarvitsee sijoittaa omaa kipua toiseen lyömällä.

Ruumiillinen kurittaminen viestii vanhemman kyvyttömyydestä sietää tunteita ja ajatella. Lapsi ei voi oppia sietämään aggressiota, jos ei vanhempi pysty siihen itsekään."

-Vartti 27.4.11

I should have known you're crazyTiistai 19.04.2011 00:56

Now I know you better...

______________
Pakko miellyttää.
Aivan pakko.
Hymyile, tottele, seiso selkä suorana ja pidä suu kiinni jos ei ole järkevää sanottavaa. Näytä aina hyvältä. Mieti, mitä sanot. Muista hymyillä. Muista, että vaikka muut tekevät tyhmyyksiä, niin sinun ei tarvitse. Näytä siistiltä ja huolitellulta.

Ulospäin näytin niin hyvältä valvovien katseiden alla, mutta jos joku olisi katsonut pitkään syvälle silmiin, niin sieltä olisi löytynyt siihen kaikkeen hymyilyyn hyvin, hyvin väsynyt pieni ihminen.

Pelkään edelleen vain olla. Hengittää rauhassa antaen sydämen lyödä omaan tahtiin ilman painostusta.
___________________
All that I wanted was...

Ote irtoaaKeskiviikko 13.04.2011 21:40

EI OO TOIVOA

EI OO PELKOA

HETKET VAIN JOIHIN TARTTUA

Bi-winningTiistai 29.03.2011 00:46

Antakaa mulle ongelma ja sopivat vaatteet, ni vaan jälkimmäinen jää jäljelle. Jos jää sekään.

Mitä pitäis sit opiskella??? Superräjähtävällä on/off-persoonallisuudella ja vasemman käden tatinräpläystaidoilla ei juuri raketti-insinööriks tulla. Kaikkialle muualle kyllä ja muut saa siivoo. Ja mun motivaatio löytyy vaan aina välillä jostain kivien alta, jotka kaatuu vahingossa, ku hypin niiden yli viidakkomaihareissa ja lederhoseneissa kommandona.

What's the cure? Medicine? Make me like them?

That's not gonna happen.

RooliRooliRooli. Aina päällä. Välillä alla ja ratsuna. That's how I roll.

Sopiva A-I-H-E. Sopiva, ni oon tulessa ja murskaan muut alleni mahtijormallani. Kuten yks journalistiopettaja totes kerran: Toimittaja saattaa harvinaista juttua tehdessään päätyä tietämään aiheestaan yhtä paljon, kuin pari ihmistä koko maailmassa. Ja ku sickoloogikko tutkii aihetta, ku aihetta, ni sekin voi tietää aiheestaan yhtä paljon, ku mitä Sulu tietää anaalisondeista.

Koksuu ja amfetamiinia mullehetinyt.

"Alkoholi lisää dopamiinia aivoissa ja yllättävästi myös sen odottelu. Amfetamiini lisää myös dopamiinia tukkimalla sen molekyylin, joka normaalisti kuljettaisi sen pois. Dopamiinin säätelyjärjestelmä on erittäin monimutkainen ja koostuu yli triljoonasta hermosolusta ja suuresta joukosta muita välittäjäaineita, aminohappoja ja hormoneja. Tätä kaikkea aivotoimintaa säätelee genetiikka, normaali kehon rytmi, ympäristön ärsykkeet ja vieraat aineet."

Aina kännissä. Live fast. Die young.
...Ihminen on laumaeläin...

...koulunpihalla seisovat yksinäiset. Jokainen muistaa heidät omalta kouluajaltaan. Siellä he seisoivat aina samoilla sijoillaan, muita vältellen... / Pääsin lukemisessani tuohon asti. Pää nytkähti taakse ja silmät revähti auki. Kurkussa pala. Kyyneleet valu pitkin poskia. Vaikea hengittää.

Nyin siinä paikoillani hetken. Harva tutuista tunnistaisi. Koko mielen hätätila.

I had it easy. Mulla oli kavereita. Ja yks tärkein ja läheisin ja paras ystävä. Mä suren niitä muita.

Mä näen ne. Ja tunnen. Ja se tunne on ihan liian raskas.

Ja Toisen Linjan puisto joskus ysärin puolivälissä: Mietin, että oon vähän niinkuin paskasuoja muille. Hyppäämällä väliin kerään itseeni sen kaiken, mitä muiden päälle heitetään. Ja se oli yliarvio. Mä olin vaan heikko lapsi. Ja sinisilmänen. .......ja ulkopuolinen.

Mulla on vihreät silmät ja keltanen tukka. (But it's more like the other way around...)

I forgot to remember to forgetLauantai 15.01.2011 03:46

There she was again. Just like before. Not much had changed. Except that I had grown. Grown old. Too old.

Repeating patterns. Her eyes staring at me from across the table. In the past. Just now. And in the future to come. Reminding me of the One Thing.

The gravest mistake I ever did.

Sometimes I truly wish, that feelings would follow reason.

Rat-faced-fuckTorstai 09.12.2010 01:25

People often say that you should think outside the box.

Me?

I don't even see the goddamned box.

Mulla oli otsikkoMaanantai 01.11.2010 01:24

Mutta unohdin sen. Se oli jotain kaunista.

Sain kuitenkin tehtyä jotain tänään. Tavallaan korjattua yhtä asiaa. Joskus elämässä pitää antaa sattua vähän, jotta voi taas hymyillä.

Tästä asiasta en vaan osaa sanoa mitään. En tiedä mitä tapahtuu. Welcome to humanity?

Outo, mutta ihan hyvä olo.

[Ei aihetta]Lauantai 23.10.2010 09:37

Enpä keksi mitään, mikä sattuis enemmän, ku menetys. Keksitkö sä, jos luet tätä? To begin with, this was not for your eyes. Joten anna kuolleen ihmisen surra rauhassa.

Tässä kämpässä kävi yksi tyttö noin viikko sitten. Ennalta suunnittelematon visiitti. Pikkutyttö, joka käytännössä pamahti sisään paikkaan, jota ei enää ollut olemassa. Ehti tsekata olohuoneen ja keittiön, ei muuta. Ihan hyvä niin. Muissa huoneissa olisi ollut enemmänkin tavaroita paikoilla, joilla niiden ei pitäisi olla.

Ja jep. Olen päästäni sekaisin, mutta mielenterveydellisesti ''melkein'' täydessä kunnossa. Haistakaa kaikki vaikka vittu, mutta mä hymyilen vasta, kun koko maailma tekee niin. Eikä se koskaan tee. Ja. Olen suurin mulkku, jonka kukaan tulee ikinä kohtaamaan, koska satutan ja terrorisoin ketä tahansa jos se näyttää olevan laskennallisesti paras tie saada kyseinen ihminen hymyilemään. Joten painu vittuun. En ole sulle ystävä. Oon ihan vaan ihminen, ja huomattavan väärinkasvanut juntti semmonen.

Ei pitänyt, mutta halusinTiistai 08.06.2010 17:24

Baaricon. Aivan käsittämättömän outo tapahtuma meikäläiselle. Satuin viime vuonna uskaltautumaan Suomenlinnaan itselleni täysin vieraiden ihmisten seuraan. Muuten aika normaali asia, mutten ollut käynyt tapaamassa muita kuin vanhoja kavereitani viikonloppuiltaisin moneen vuoteen.

Ennen lähtöäni tein itselleni lupauksen. Vain yhden. "Ei valheita."

Against all odds, ne ihmiset, jotka tapasin, olivat suorastaan ihania. Minunlaiselleni ihmiselle, jonka on suorastaan hirvittävän vaikeaa tutustua ihmisiin normaalisti, nämä ihmiset olivat jotain ihan uutta.

En ole ikinä kuulunut mihinkään joukkoon. Aina se, jolle kaikki nauraa. Kymmenessä vuodessa oppi sen, että on "erilainen kuin muut". Huonompi.

Noiden ihmisten seurassa; Ei mitään väliä. Voi yrittää olla oma itsensä.

Ihan sama, mitä maailmassa tapahtuu. Aina on joku ihminen, jolla on sydän paikallaan. Ihan aina.