IRC-Galleria

Ensin näin itseni kömpimässä telttaan nukkumaan ja bändikaveri tuli sinne aukomaan päätään. Seuraavaksi mä auoin sen pään. Ja nautin siitä.

Toisessa tilanteessa hakkasin toisen soittajan tuhannen pillun päreiksi, haistatin vitut häiden sulhaselle ja itketin morsianta. Siinä kohtaa enemmänkin ketutti.

Kolmannessa tilanteessa kyyditsin kolmatta bändikaveria autossa ja tarpeeksi jostain ärsyyntyneenä ajoin moottoritiellä vastaantulijoiden kaistalle ja kiihdytin huutaen sille bändiläiselle, että "onko nyt kivaa saatana!".

Niin, että häihin fiittaamaan lauantaina. Päälle 50 biisiä, joista oon mukana 12:ssa. Jos joku näkee siinä mitään järkeä, että menen sinne, niin hyvä niin. Voin kertoa: Olet tyhmä.

Ois voinu bändi soittaa niitä instrumentaaleja koko alkusetin. Ja turha kenenkään apinan väittää, että "ku ei ehdi harjottelemaan". Sit ei ehdi. Tää on kustu koko homma. Varsinkaan kun alkusetissä on noin kaks semmosta irkkubiisiä, joita yleisö jaksaa kuunnella syödessään. Menee vielä joltain seurapiirimummolta kanankoipi väärään kurkkuun, kun räjäytetään irkkupunkrockin tyylin "fuck them all!". Hyvää ruokahalua ja onnea morsiusparille.

Pelasin hetken vanhoja 8bit Nintendon pelejä. Emulaattorilla valitettavasti. Chip 'n Dalen kanssa meni hermot vikassa kentässä, jossa suorastaan itkin, että millä vitulla tää pitäis mukamas päästä läpi! Ja sitten muistelin samalla kuinka ollaan kaverin kanssa joskus ihan pikkuskideinä vedetty se kenttä läpi. Ei oo helppoo.

Ja Kuniokun Nekketsu jotain jotain jotain soccerleague 2:ssa hävisin jo toisen pelini - saamatta yhtä ainoaa maalia. Ennen peleissä oli sentään haastetta.

Tai sit mä oon vaan ihan paska.

Lauantaina häät ja sunnuntaina kanuuna. Vai pitäiskö olla kokonaan juomatta?

Munuaisten vajaatoiminnasta kärsivä potilas soittaa polille sen takia, ettei pysty kävelemään 50:ttä metriä ilman, että hengitys muuttuu samanlaiseksi kuin olisi juossut maratonin - maailmanennätysaikaan. Mitä sanoo erikoislääkäri? "Ja minuahan ei puuskutukset kiinnosta! Menkää ensiapuun!"

Hyvä, että kyseessä oli munuaisiin erikoistunut erikoislääkäri. Kun siihen lisätään se, että nähtävästi koko Suomessa on about 1 vastaava erikoislääkäri, joka tietää jotain hommistaan. Nää muut vaan luulee tietävänsä.

Kuitenkin, kun potilas soitteli tarpeeksi moneen paikkaan ja sai vastaukseksi, että mene sinne ensiapuun - jonne ei olisi edes yksin kyennyt menemään - niin jätti sitten koko homman kesken. "Ei kai mulla mitään isoa ongelmaa sitten ole."

Jotkut sairaanhoitajat oli toki olleet huolestuneita, mutta kaikille sanottiin lääkäreiden taholta, että "antakaa olla", niin ne ei voinu tehdä mitään.

Menee pari tuntia ja potilaalle soittaa hiukan hätääntyneeltä kuulostava lääkäri, jonka ensimmäiset sanat on, että tule tänne saman tien. Oli joku toinen lääkäri saanut jostain tietää mitä oli tapahtunut ja osasi sitten miettiä, että vaikkei munuaisten vajaatoiminta suoraan näitä voimattomuusoireita aiheutakaan, niin sen voi tehdä jotkut ongelman lääkitykseen käytetyt lääkkeet - tai veritulppa. On se hyvä, että erikoislääkäreillä ei nouse kusi päähän.

...ja joo, tää potilaalle soittanut toinen erikoislääkäri veti herneen nenään, kun kuuli mitä se eka lääkäri oli sanonut.

Perjantaina ennen suuntaamistani juhannusjuhlille, sain tekstarin, joka oli huumorilla höystetty juhannustervehdys. Tosin mä epäilin sitä huumoria ja loppujen lopuksi päädyin reagoimaan siihen juuri väärin. Olin jo käytännöllisesti katsoen juoksemassa sen ihmisen luo, jolta se viesti tuli. Kun viestin lopussa lukee, että on vetänyt viinaa ja pillereitä, niin meikäläinen alkaa yleensä juosta. Ihan varmuuden vuoksi. Se ei ole kivaa mennä asuntoon ja löytää tyttö makaamasta sikiöasennosta olohuoneen sohvalta - ranteet viilleltyinä auki. Ei, se ei todellakaan ole kivaa.

Juhlat oli hienot ja aika kului nopeasti. Yksykskakkoseen soitettiin vaan kerran ja kukaan ei edes matkustanut taksilla. Pari mustelmaa, parit lasinsirpaleet, peruskamaa.

Treenikämpille soittelemaan. Aivan sairaan väsynyt olo. Ääni toimi paremmin kuin pelkäsin. Ei se silti hyvin oo toiminu pitkään aikaan. Pääs seuraamaan pitkästä aikaa, kun Magic Touch pisti menemään pianolla irkkukamaa. Wonderful. Wunderbaum. Karvanopat.

Näytin kuolleelta. Poistuessani treenikseltä menin istumaan bussipysäkille. Ihmiset naureskeli mulle ohi ajavista autoista. Näytin ehkä kohtuu koomiselta. Yhdessä autossa nuori tyttö naureskeli muhun päin ja laitto kädet niin, että se esitti polttavansa röökiä. Oletin sen tarkkottavan, että multa puuttu ainoastaan rööki roikkumasta huulista, jotta olemukseni olisi ollut täydellinen. Bussimatkalla hyräilin Samuli Edelmannin biisejä.

Kampissa jäin pois ja päätin kävellä himaan. Rautatientorin kulmalla satuin liikennevaloihin ja vieressäni oli tyttö, jolle olin kertonut, etten enää ikinä tahdo nähdä sitä, tai ketään sen tuttuja. Mä halusin pyytää anteeks. Mutta loppujen lopuks, mä en kyenny. Mä kävelin sen ohi rivakasti ja suuntasin karkuun. En edes tervehtiny sitä. Esitin etten huomaa. Kun olin päässyt pienen matkan päähän, niin jokainen askel alkoi painaa enemmän ja enemmän. Mä jouduin pysähtymään hetkeks ja taistelin itseni kanssa. Osa musta halus kääntyä takaisin, katsoa sitä tyttöä silmiin ja sanoa olevani äärimmäisen pahoillani kaikesta. Mutta mä en voinu. On mahdollista etten enää ikinä näe sitä tyttöä. Kun mulle annettiin tää yks mahdollisuus esittää asiani, niin pitikö se nyt sitten jättää käyttämättä?

Jätin sitten juustomakkarani kaverin kämpille. Ei näin. Ja siihen voi vielä lisätä sen, että varasin liian vähän viinaa juhannukseksi. Seuraavalla kerralla tietää ainakin mitä pitää ottaa mukaan ja mitä ei. Aivot vois ottaa.

Kaverin uus tyttö. Ensireaktio, että perhana, tommonen kiltinnäkönen, ja juokohan se edes viinaa? Mut ihan sama. Tupakkaa, viinaa ja villejä naisia. Sopii mulle. Jotenkin mulle tuli Merikarvia mieleen, mutta sillä mestalla ei ollu mitään tekemistä minkään asian kanssa.

Hypin keskellä yötä katoilla ja roikuin päiväsaikaan parvekkeelta. Ihan normi setti. Sain myös hyvän idean, että pitää mennä nukkumaan pöydän alle, mutta jälkeenpäin tuli tunne, että se ei ollutkaan niin hyvä idea. Seuraavan kerran nukkumaan mennessäni etsinkin itselleni paljon miehekkäämpää, ja tietysti tärkeimpänä asiana, pehmeämpää makuupaikkaa. Eli kahden karvaisen karjun väliin nukkumaan. Nam.

Jossain vaiheessa hassuääliö tunaroi ja mä en enää jaksanu. Kun siihen ei saanu muuten kontaktia, niin päätin näyttää ilkeältä ja alkaa riehua. Huono juttu. Muistan ihan hyvin sen, kun toinen tyttö lentää päin seinää ja toinen tuijottaa silmät suurina, että mitä vittua idiootti. Todettuani, että kusin koko tilanteen, päätin lähteä pooooois. Kotiin. Himaan. In the middle of the night. Mut sieltä ois päässy ihan hyvin omin jaloin. Toinen tyttö tarras käteen kiinni ja entistä determinoituneempana pyrki saamaan mua jäämään. Se onnistu. Harmi. Ikävä kyllä multa meni siinä vaiheessa kontrolli ja taas mentiin. Tosin toinen kerta vasta kun se tapahtuu jonkun silmien alla, mutta ylläri silti. Seuras keskustelu, jossa yritin koko ajan korjata omaa tilaani, mutta sama juttu kun viime kerralla. Tyttö ei antanu periks. Pikkulapsi oli rikki ja se ei voinu enää esittää ehjää. Kaikki jutut omia periaatteita vastaan. Ei pidä aiheuttaa huolta, ei tuskaa, vihaa tai muita negatiivisia tunteita kenellekään. En mä kyllä kovin piristävää seuraa siinä ollu.

Tähän kohtaan pitäisi kirjoittaa erittäin hieno juttu, jonka kertoi eräs apina, joka soittaa mandoliinia ja tinapilliä ja kaikkea. (Enimmikseen kyllä PÄÄTÄÄN.) Harmi vaan, etten muista miten se juttu meni. Mut jotain mallia: "Taidankin olla vaan ihminen ihmisten joukossa." Hmm...

Seuraavalla kerralla pitää ottaa mukaan enemmän viinaa ja vappunaamari. Parhaimpia hetkiä oli silti vielä lopun lämmin hyvästelemistuokio, jossa sama porukka, joka on kaatanu kaljaa ja viinaa koko viikonlopun, seisoo bussipysäkillä ja syö jäätelöä. Vilkutus ja heihei. Nähdään taas.

Mulla on menny tänään yli 45€ kahden päivän juhannuksenviettoon kaupungissa, ja tossa summassa ei vielä ole edes mukana olutta.

Sitten kun ottaa vielä huomioon, että suurin osa tosta kasasta on pelkkää safkaa, lihaa to be exact, niin voi vaan todeta, että oon vissiin yrittämässä tappaa itseni ylensyöntiin. Kilo kasleria, 3 pakettia erilaista makkaraa ja herkkusienipekonimozarella-yhdistelmä.

Bacardia ja yks kokis. Sitä on pakko hankkii lisää. Pikkukossu ja toivottavasti isännällä on siellä mun vanha, pieni vodkapullo. Siihen lisäks olutta niin sillä pärjää ehkä just ja just viikonlopun. Saas nähdä. Pahimmillaan oon lauantai-iltapäivällä juoksemassa huoltikselle. No ehken.

HFC ei suunnittele, HFC tekee.

...ja arpoo ja peruu ja yrittää joskus myöhemmin uudestaan paremmalla ajalla jne.

Beef, anyone?

Mä meen Votkinille.

Jeesusbussilaisissa on myös ENTISIÄ homoja ja lesboja.

Että semmosta.

Vikatikki hakee basistia!!!!!!!!!!! JAAAAAAAAAARGH!!!!

TUM TUM TUM TUM START THE RIOT!
TUM TUM TUM TUM START THE RIOT!
TUM TUM TUM TUM START THE RIOT!

www.vikatikki.com

Ja taas otsikoissa, että koulussa menestyvät tytöt voivat huonosti. Vanhaa kamaa, mutta tavallaan mielenkiintosta. Oon nähny reilusti pikkutyttöjä, joilla ei mene kovin hyvin juuri koulussa tai himassa, mutta jännin tapaus oli toki tää hyvässä lukiossa opiskeleva 17-v tyttö, jolla oli reilusti yli ysin keskiarvo ja elämänarvot ihan jossain luoja ties missä. "Ei mua haittaa jos joku panee mua, mut ei se tunnu kivalta." Jeejee. Oli pakko ottaa se puhutteluun. Ja vaikka sillä oli äärikristitty isoveli, ni se väitti mua tosi kristilliseks. Hymyilin. Eikä se oikeesti ihan täysin menetettykään ollu. Harmi, että mulla oli krapula, enkä päässy täysin käännyttämään sen päätä. Whatever. Kai se kirjotti tänä vuonna ylioppilaaks hyvillä papereilla ja löys itsellensä järkevää tekemistä. Tai toivotaan. Oishan se hauska tietää.