IRC-Galleria

Minut on haastettu, nyt pitää siis nimetä viisi tavaraa, jotka ovat minulle tärkeimpiä juuri nyt, here goes:

1. Erkki B:n kirja politiikka tieteenä -johdatus valtio-opilliseen ajatteluun. Kädessäni koko ajan ja käytännössä määrää minne käsi ja muu ruumis menee.

2. vesipullo ja teemuki eli T-muki. Nesteitä kannattaa säilyttää suljetuissa astioissa, muuten ne leviävät Erkin kirjan päälle.

3. Kynä. lyijytäyte, kuulakynä, yliviivaustussi, punainen, sininen tai vihreä. Kunhan sillä voi kirjoittaa, alleviivata, piirtää, heilutella ja tarvittaessa heittää naapuria, jolla on kännyssä äänet päällä kirjastossa.

4. Tsetti. Missä se nyt *'^*##¥ taas on?!?!?!

5. El Computero. Sillä saa yhteyden "todellisuuteen" kun on kykkinyt yksinään hiljaa Erkin kanssa kahdeksan tuntia.

Haaste vierii: strudel, bricoleur, hurmaava, sofa & giaguaro

Franz Ferdinand oli Itävalta-Unkarin kruununperijöitä, joka lähetettiin Tuonelaan herran vuonna 1914. Muistammekin tämän raikuli veijarin hänen bändistään, jonka sukkela nimi -Franz Ferdinand muokkaa assosiaation indie-rock-yhtyeestä, jossa on laihoja poikia, joilla on paksut lasit ja jotka uskovat saavansa tyttöjä koska heidän ylipitkät etuhiuksensa tekevät heistä makeita mysteerimiehiä. Ja heillä on bändi. Bändi on hyvä. Huomioikaa kuinka monta tyttöä huikeasti FF:n kaltaisen Beatlesin jätkät sai lakoon. Ja tyypeillä oli vielä housut vyötäröllä! Jokatapauksessa, keräsin listaa ihmisistä joilla ei (vielä) ole omaa bändiä ja joita tulisi ehdottomasti kunnioittaa nimikkobändillä.

- Gavrilo Princip. Tietenkin. Tyyppi joka murhasi FF:n. Mustakäsi-liikkeen rebel. Vallankumoustyyli sitäpaitsi toimii tyttöihin ehkä tapauskohtaisesti jopa parhaiten. FF ja GP voisivat sitä paitsi pitää bändien kaksintaistelun!

- Eugen Schaumann. Edellisen hengessä. Suomen oma häirikkö, joka uhrasi niin Bobrikoffin hengen kuin omankin elämänsä Suomen puolesta. Ehdoton valinta joko äärioikeisto/uusnatsiyhtyeelle tai jopa Siperialaista popmusiikkia marin kielellä esittävälle joukkiolle. Kansantanssijat taustalla on must.

- Pertinax. "Rooman keisarin kausi oli lyhyt ja merkityksetön"-wikipedia. Aika suoritus olla Rooman keisari ja samaan aikaan täysin merkityksetön tyyppi. Sääli. Olisi edes kääntynyt juutalaiseksi tai tullut kaapista. Valloittanut jotain...you know. Ei se niin vaikeeta ole, pääsy historian kirjoihin. Gregoriaanisen kirkkokuoron ja Daruden comeback uusissa, heijastimin täydennetyissä kaavuissa ja biitit miksaa hyppyritukka.

-Adnan Nevic. Sarajevossa vuonna 1999 syntynyt maailman kuudes miljardis ihminen. Uuden vuosituhannen massiivinen 234870+ ihmisen taidekollektiivi, jossa jokainen saa tehdä mitä haluaa ja joka toimii maailman rauhan puolesta ja tukee sienirihmastojen suojelua madoilta. Vaatimuksena ehdoton krooninen masennus ja ahdistus yksilöllisyyden katoamisesta tässä väestörikkaudessa.

Joo...keksikää ite lisää ja parempia!

Minulla ei ole yhtään omituista tapaa. Kaikki mitä teen on normaalia ja rationaalista. Enkä muuten olisikaan halunnut että joku olisi haastanut minut kertomaan oudoista tavoistani. En siis yhtään. Siis ei kiinnosta. Pah.

Keskiviikkona juhlittiin sitten viimeistä koulupäivää ihan olan takaa perinteisesti Hesarin Pasificossa. Tosin itse olin valebilettäjä, koska mullahan ois sitten vielä se veemäisen viimeinen ilmaisutaidon kurssi, tuo media5, neljännessä jaksossa, mikä tarkoittaa, että sinne Porthaninkadulle on raahauduttava ainakin kolmasti viikossa. Kärvistelyä. Vinkki: älkää menkö ilmaisutaidon lukioon jos ette ole valmiita sheikkaamaan pebaa näyttämöllä, koska muuten joutuu käymään 12 kurssia jotain dokumentti-jesari-lavastus-kakkaa. Ja päättötodistustahan ei tipu jos ei niitä kaikkia käy. Tämän paatoksen saattelemana olen tänään siivonnut korkokengissä (uudet, täytyy ajaa sisään :) vain siksi että voisin kaikin mahdollisin keinoin vältellä ylppäreihin lukemista. Sen jälkeen tein lukusuunnitelmastani oikein visuaalisesti miellyttävän. Käytin siihenkin mahd. paljon aikaa täysin samoin motiivein kuin yllä. Sitten kirjoitan tätä, edelleen ihan samoin verukkein. Aloitan lukemisen huomenna.

Aivan kamalaa. Siis jotakin pahempaa kuin se kerta kun kymmenen vuotiaana astuin ison koppakuoriaisen päälle (vahingossa) ja tunsin ja kuulin kuinka sen selkäkilpi painui rikki mun Addun rantatohvelin alla ja kuinka se sitten kuoli mun jyräämänä. Muutama yö sitten nukahdin, vain siirtyäkseni helvettiin. Unissani olin näet Sauli "Sale" Niinisön salarakas. Tai no ensin olin sen tiedottaja ja sitten Sauli paljasti mulle sen tunteet ja oltiin molemmat aika paniikissa, koska juttuhan oli ISO skandaali. Onneksi meidän suhde rajoittui ilmeisesti Espan penkeillä istumiseen, siis mitään muutahan ei tapahtunut. Kiitos jumala, jos olet siellä. En ole katsonut heppua samoin tämän jälkeen. Vannoutuneena Halosen kannattajana tästä ei sitten hiiskuta kenellekään. OK?

Hyvä kaveri soitti eilen yöllä ja odotettiin että saadaan palkat tileillemme, samassa paikassa kun olemme kahisevamme ansainneet. Olo oli kuin joulun konsanaan kun vähän yli yksi oli tilille ropissut jos jonkin verran investoitavaa varantoa. Jokatapauksessa kyseinen sälli sitten otti ja lähti tänään illalla viikkarilla stokikseen kiertämään Ruotsin päkaupungin lähiöitä vuoden 89 Citroenilla (Mustapantteri) varusteenaan Electron ja makuupussi. Carpe Diem mä sanon. Monet kaverit lähti inttiin maanantaina, mikä ei oo niin carpe diemiä, riippuu miten sen nyt sitten ottaa. Jos nyt rakenneltais tähän sellanen Kiinan muurin kokoinen aasin silta, niin matkustaahan ne sotilassällitkin, vähintäänkin dösällä. Itse matkustan kesäkuussa, jiihaa ja jepujee! Lennot kuudes päivä Bostoniin, sinne moikkailemaan kavereita, niistä valioyksilöt mä pakotan Greyhoundiin ja matka kulkee kohti New York Cityä. Sinne siis, ikivalkoisten hymyjen (by Crest WhiteStrips), kauniiden rusketusten (solarium) ja ainaisen positiivisuuden (MaryJane eli Marijuana) maahan. Tuon sieltä demokratiaa ja oikeutta kaikille. Muistakaa äänestää possut!

2006. Vieläkin tuntuu niinkuin olis oikeesti vasta 2000. Koska se oli aika hevispesiaali vuoden vaihtuminen. Olin 14 ja Matinkylän ghetto tarjosi puitteet tälle poikkeukselliselle juhlayölle. Kourassa Kopparsberg ja kulman takana taisi huulessa roikkua Malboro ensimmäistä kertaa. Halasin Teaa keskiyöllä ja molemmilla oli saamarin kylmä. Pikakelaus vuoteen 2005. Toisessa kädessä cavaa ja toisessa aussi kuoharia. Terassilla sain sytytettyä vogue-savukkeen, jonka jälkeen riensin sisälle halaamaan Teaa keskiyön kunniaksi. Ja ulkona oli niin pirun kylmä. Tarinan opetus on, että vuosi vaihtuu joka vuosi ja Saulin sanoin tämä vääjäämättä johtaa siihen, että joka vuosi olemme vuoden vanhempia. Ilmeisesti monet asiat muuttuvat ajan kanssa, kuten esimerkiksi se, että en enää omista Nokia 3110-kännykkää, mutta uuden vuoden juhlinta on ollut pitkälti samanmoista niin kauan kuin olen viettänyt sitä muutenkin kuin mässäilemällä ylenpalttisesti karkkeja ja pakenemalla veljeni minuun tähtäämiä raketteja.
Ai niin. Täytyy mainita. Vuoden 2006 puolella. Vuoden toisissa kekkereissä, eh...nukahdin eli väsähdin sohvalle, josta herään muutaman tunnin kuluttua kun joku hipelöi toista jalkaani, josta on tippunut sukka. Onneksi kaveri osui jalkapohjan kivikoviin kovettumiin ja ihosolun muunnoksiin, sitten peli loppui aika äkkiä. ;)

Heräsin tänään kolmen ja puolen tunnin unien jälkeen vastaanottamaan nuohoojaa meille. Sweet. Nuohooja on ehkä kadonnein ammattikunta heti puhelinvaihdeneitien jälkeen. Nuohooja on siis tietenkin sellainen vanha, mielellään parransängen omaava pohjoisesta kotoisin oleva vänkä gubbe spaddun natsa huulessa. Tai niinhän sitä luulisi. Oli nimittäin pakko epäillä tämän meidän nuohoojan ammattitaitoa, koska jätkä oli vain skidisti pari vuotta vanhempi kuin allekirjoittanut. Olisin varmaan sulkenut oven sen jäpikän nenän edestä ellei sillä olisi ollut kädet mustana noesta ja hiiliraita poskessa. Mahtavaa. Lisäksi se toi sisään sellaisen nuohoojan harjan, jolla se rassaili takkaa. Tuli mieleen ne nuohoojat Maija Poppasesta. Tämä ei kuitenkaan laulanut tai tanssinut ympäriinsä. Tai itseasiassa voihan se olla et se vetäsi parit stepit sillä aikaa kun se kiipeili tuolla katolla. Itseasiassa mä oon aika varma asiasta. Kai sitä nyt jokainen kunnon nuohooja. Kuuluu luultavasti ihan siihen koulutukseen. Siis tanssitunnit. Propsina se pulloharjan näköinen juttu. Jokatapauksessa ihailtava ammatti, arkipäivän MacGyver.