IRC-Galleria

Koin aamupäivällä jälleen kerran elämäni järkytyksen. Hilatessani itseäni autuaan tietämättömänä rappusia ylös kohti Porin-luukkuani, sain tyrmistyksekseni todeta asuntoni oven olevan sepposen selällään rappukäytävään. Hiivin reppuni kanssa hyvin epäluuloisena sisään ja ensimmäiseksi tarkistin vessan, komerot ja sängynalustan epämääräisten hiippareiden ja juoppojen varalta. Tovin päästä tosin tajusin, että juopoilla harvemmin on kerrostalojen yleisavaimia, mutta parempi katsoa kuin katua.

Ehdin jo hetken epäillä omaa huolellisuuttani ja pohdin pääni puhki olisinko muka voinut itse jättää ulko-oven auki. Minähän aina nimenomaan tarkistan, että ovi varmasti menee lukkoon. Pakkohan se on, kun samassa rapussa asustelee kaikkia kummallisia tyyppejä, muun muassa rappukäytävässä LUJAA laulava mies (musiikillisissa taidoissa ei pahemmin kehumista), nainen, joka höpisee yöt läpeensä (toivottavasti ei yksin, mutta toisaalta, kenellä muka on vieraita klo 03:00?!) ja isännöitsijäkin on kieltämättä ihme hyypiö. (isännöitsijällä tosin taitaa olla avaimet joka tapauksessa, mutta kuitenkin.) Seuraava epäilyni kohde oli aviomieheni Riku, mutta pienen järkeilyn jälkeen muistin lähteneeni perjantaina kämpältä itse viimeisenä.

Tilanne alkoi vaikuttaa uhkaavalta. Jos ovea en ollut jättänyt auki minä, eikä Riku, niin kuka??

Lähemmän tarkastelun jälkeen löysin eteisen lattialta, jokapäiväisen hervottoman mainospinoni alta pienenpienen tiedotelappusen, jossa kerrottiin taloyhtiömme remonttihankkeesta, ja ohimennen mainittiin tiistaina 3.10 suoritettavasta patterien ilmauksesta, joka tehtäisiin joka tapauksessa, oli asukas sitten kotona eli ei. Noh, en sattunut olemaan paikalla remonttimiesten lampsiessa kengät jalassa uuden uutukaisella valkoisella bukleematollani hipelöiden valkoisia huonekalujani likaisine käsineen. Enkä ollut paikalla silloinkaan, kun hyvissä ajoin (tod.näk. samana aamuna) saapunut tiedote kolahti postiluukustani alas.

Pikaisen päättelyn jälkeen totesin remppamiesten olevan syyllisiä asuntoni sekamelskan kaikelle kansalle esittelyyn. Sen ainoan kerran kun ei siivoa asuntoaan täydellisen siistiksi sieltä lähtiessään, joku tulee sisään omilla avaimilla ja jättää ovet auki ja sotkun naapuruston pällisteltäväksi.

Olen aina kuvitellut, että käytännön työtä tekevillä ihmisillä on edes hitunen maalaisjärkeä pikkupikku aivoissaan. Tulipas todistettua, että ainakaan porilaisilla remonttireiskoilla ei pahemmin löydy kapasiteettia tavallisiin arkipäivän rutiineihin.