IRC-Galleria

Satuin vetämään koulussani järjestetyissä englannin ja ruotsin lähtötasotesteissä ilmeisen hyvin, ja näin välttämään keskiviikkoisin järjestettävät kielten kertauskurssit. Eli toisin sanoen lukujärjestyksessäni on joka keskiviikko ylimääräinen vapaapäivä, joka katkaisee muuten karmivan opiskeluviikon autuaallisesti kahtia. Joka tiistai körötellessäni Porista kohti kotia manaan ainaista väsymystäni ja lupaan itselleni takuuvarmasti mennä nukkumaan viimeistään kello 22 ja nukkua piiitkät ja virkistävät öyunet ollakseni taas torstaiaamuna kuudelta pirteä kuin peipponen.

Tiistaisen aseptiikantenttini jäljiltä kotiin raahustaessani olo oli kuin milläkin raadolla. Edellisinä öinä unet olivat taas jäänet viiteen-kuuteen tuntiin, eikä suinkaan siksi, että olisin muka lukenut tenttiin, vaan koska en yksinkertaisesti kykene menemään viikonloppuisin aikaisin nukkumaan, vaikka kotona ei olisi kertakaikkiaan mitään tekemistä. Ulko-oven avatessani sain taas todeta samaisen sotkun odottavan sisällä, mikä sinne kotoa lähtiessäni oli jäänyt. Tavallisuudesta poiketen en alkanut siivota, vaan rojahdin miehekkäästi sohvalle makaamaan ja päätin vakaasti, etten liikahda senttiäkään ennen kuin hilaisin itseni oikeasti nukkumaan. Lähestulkoon täysin sain lupaukseni pidettyä, ennen nukkumaanmenoa kiskouduin ainoastaan saunaan ja takaisin sohvalle, ja unten maille pääsin poikkeuksellisesti jo ennen kahtatoista.

Ensimmäinen muistikuvani aamusta on tietokonekaijuttimista kantautuva ihme möykkä, jonka johdosta sieppasin peittoni ja raahasin itseni olohuoneen sohvalle. Seuraava muistikuva onkin sitten klo 15.30 jolloin vääntäydyin ylös ja tyrmistyksekseni totesin haaskanneeni koko vapaapäiväni X-asennossa vuodesohvalla. On jotenkin merkillisen masentavaa tajuta kauppojen menevän kiinni, ennen kuin on syönyt edes aamupalaa.

Edes vapaapäivänä ei pitäisi nukkua ilman herätyskelloa. 15 tunnin yöunien jälkeen ei todellakaan tunne itseään virkeäksi, päinvastoin. Vapaapäivän kuluessa ihme vetelehtimiseen, sitä melkein alkaa toivoa olevansa jo koulussa tai ihan missä vaan tekemässä mitä tahansa järjellistä. Ensi viikolla taidan vahingosta viisastuneena tavalliseen tapaan siivota koko päivän huonosti nukutun yön jälkeen. Kuitenkin se on näemmä virkistävämpää, kuin lyhyeksi jääneiden öiden paikkailu kertaheitolla. Kuolema kuittaa univelat ja yhtälailla kuin ikuisuus, puolinukuksissa hortoiltu vapaapäivä on pitkä hetki.