Oli pakkasyö, kaikki kävelivät nopeasti kadulla paitsi vanhus ja koira. Hän seisoi katulyhdyn valossa. Koiralla ei ollut kiire, se haisteli innoissaan lumikasaa. Välillä häntä nousi antenniksi ja reisilihakset värisivät.
Vanhus katsoi ainoaa toimivaa katulyhtyä. Valaistus oli miellyttävän kirkas, se huuhteli maiseman puhtaaksi. Kun vanhus seisoi yksin katulyhdyn alla, hän ymmärsi, ettei pelännyt mitään. Tyhjän taju. Ilman katulyhtyä hän olisi tyhjyydessä.
Vanhus hymyili, koira halusi jo jatkaa lenkkiä. Vanhus tuijotti yksitellen mustuvia ikkunoita kerrostalossa. Ihmiset makasivat jo vuoteissaan, nukahtaisivat. Eivät ehkä kaikki. Unettomuudesta kärsi moni.
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (12)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ heinäkuu 2007 (3)
- ▶ helmikuu 2007 (8)