IRC-Galleria

Vanhus istui himmentyvässä katsomossa.

Näyttämöllä hehkui juopunut äiti, lapsensa silmissä loputon väsymys ja anteeksipyyntö. Katossa hurisivat ilmastointilaitteet. Vieressä kovalla tuolilla siristeli professori, joka ei enää tuntenut vanhusta.

Vanhus sulki silmänsä. Hän näki itsensä ojentavan käden kaltereiden välitse ja tarttuvan avainnippuun. Avaimet kilisivät hänen käsissään. Nyt hän olisi vapaa, vanhus tuumiskeli.

- Epäreilua, anna ne minulle, kuiskasi ääni näyttämön reunalta.

Hän avasi silmänsä. Näyttämö oli autio ja hetkeksi himmentynyt, sitten kirkastui. Punainen esirippu ei liikahtanut. Vanhus oli hieman pettynyt.

Kirjailija nousi lavalle ohjaajan ja näyttelijöiden seuraan. Vanhus taputti ystävälleen. Aplodit aaltoilivat. Vanhus piti kädessään ensi-iltalahjaa. Hän puristi sitä lujaa. Salissa leijui kitkerä tuoksu kuin jossain poltettaisiin vaahteran lehtiä.