Karvanaama oli vihdoinkin tullut kotiin. Kesäyönä hän vaelteli usein koiriensa kanssa. Ne olivat unisia, ensin ihmeissään, mutta tottuivat pian paluuseen. Tänä yönä oli hiljaista. Järveltä ei kuulunut laulua, ranta oli autioitunut. Vain Karvanaama oli löytöretkellä.